Matkaan!

Jos valmistelut olivat sujunneet kivuttomasti, niin lähtö olikin eri juttu.

Eräs nimeltä mainitsematon vakuutusyhtiö päätti jossitella vakuutukseni kanssa ja lähettää kiireellisen päätöksen postissa - kielteisenä. Päätös saapui kirjeitse sopivasti itselleni kahta päivää ennen lähtöä. Onneksi vakuutuskentältä löytyy muitakin yrittäjiä ja vakuutusasiat saatiin karsittua kokoon viimeisten päivien kiireestä huolimatta.

Elämää ei voi kuin ihailla. Kun alkukesästä 27.5 keskiviikkona sain hyväksyvän vastauksen ja tervetulotoivotuksen PUE:lta (Poznań University of Economics), niin seuraavana perjantaina tapasin elämäni naisen. Parisen vuotta sinkkuna maailmaa katselleena en voinut kuin nauraa kohtalon käden ajoitukselle... x) Sanomattakin selvää että lähteminen ja näin suuri välimatka vain neljän kuukauden yhdessäolon jälkeen ei ole ollut helppoa kummallekkaan. Vaihtarivuoden lisääminen elämän yhtälöön ei kuitenkaan ajan myötä muutu ainakaan helpommaksi, joten kivuista ja ikävästä huolimatta päätin uskaltaa. Ajatus tulevaisuudesta kantaa täälläkin... :)

Tarpeeksi siirappia - takaisin asiaan. Paikalliselta yliopistolta oli kesällä tullut kiitettävästi infoa ja majoituskin oli jo sopivasti etukäteen opiskelija-asuntola Dewizkasta. Majoitus oli merkitty alkavaksi ma 21.9 kun orientoitumispäivä olisi pe 25.9. Lentoja etsiessäni löysin Turusta Gdanskiin lentävän Wizz Airin. Muiden matkalippujen ollessa reilu sadan euron pintaan (Finnair 770+€ kuukausi ennen lähtöä !!!) pääsi Wizzin kyydillä 5kg lisäpainollakin hintaan 34.99€. Lennot varasin keskiviikoksi.

Turusta lähtö merkitsi paria tuntia lisää matka-aikaan. Otinkin varaslähdön ja olin tiistai-iltana jo Korialla Kouvolan lähellä, josta suunnattiin sitten ke kohti Turkua keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Terminaali Turussa oli vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta otin sen "pehmeänä laskuna" Puolalaiseen ympäristöön.

Lento oli nopeasti ohi ja Gdanskin lentokeltältä napattu taksi hurautti 15min matkan juna-asemalle vähän reilu kympin hintaan. Seuraava juna lähtikin sitten vasta illalla, joten asemalla hujahti pari tuntia paikallisia ihmetellen. Junassa oli Pottermaista tunnelmaa lokerikkoineen ja hieman vanhahtaneena mallina, mutta sekin toi perille asti. Vielä kun samasta osastosta löytyi entinen PUEn opiskelija ei matkakaan tuntunut liian pitkältä. Reilu neljän tunnin junamatkan jälkeen olin perillä Poznańissa.

Asemalle minua oli vastassa eräs PUEn vaihtariohjelman parhauksista. Oma buddyni Karolina Kuźnicka. Tämä puolalainen enkeli heräsi keskellä yötä 03:00 vain hakeakseen minut juna-asemalta. Hän tuli autolla jottei minun tarvitsisi rahdata tavaroitani ympäri Poznańin pientareita. Kävimme hakemassa minulle syötävää ja suuntasimme asuntolalle. 04:00 olin uudessa asunnossani rättiväsyneenä 16 tunnin matkasta, mutta ehjänä ja kaikki tavarat mukana.